Kivikasvot

10.09.2020

Malliston suunnittelu ja toteutus, 15 osp

Olen pyöritellyt ajatusta kiviveistoksesta, jonka valmistusta olen jo pitkään halunnut kokeilla. Aloin hahmotella kasvoja ja sain samalla ajatuksen liittää myös muita opinnoissa työstettäviä materiaaleja veistoksen kaveriksi. Piirsin hahmotelmaan metallisen seppeleen ja koivuviiluisen kuun, joka loistaisi taustalla.

Aloitin kiven veistämisen murtamalla aihiosta palan. Halusin tehdä pään, joka on kirjaimellisesti hajalla - ensimmäinen nimi työlleni olikin Murtunut. Liekkö silloista omaa koulustressiä kuvaava aihe.

Hahmottelin kasvot kiveen lyijykynällä ja veistin kasvot taltoilla ja koneellisesti.

Hioin kasvot vesihiomapaperilla.

Nämä kasvot on käsitelty nestemäisellä parafiinilla.

Aloin hahmottelemaan seppelettä. Kuvioin peltikukkia erilaisilla vasaroilla ja hitsasin kukka-aihioihin langasta varret.

Samalla syntyi myös kimpullinen kukkasia.

Tässä ensimmäinen versio seppeleestä.

Kokeilin tehdä myös eri kokoisia kasvoja ja yhdistää niille metallisia yksityiskohtia.

Hylkäsin ajatuksen eri kokoisista kasvoista ja päätin tehdä samankokoisia kasvoja eri ilmeillä ja eri väreissä. Taustaksi päätin tehdä puiset kehykset, jotka on kaikki saman muotoisia, mutta eri värisiä. Kiinnitän taustaan valot, ennenkuin kiinnitän kivikasvot taustoihin.

Poikkesin tosiaan alkuperäisestä suunnitelmastani tehdä naamioiden taustalle viilusta kuu. Tein taustat mäntyliimapuulevystä, johon tein upotuksen kasvoille ja taakse upotuksen rosterilevylle CNC-koneella. Halusin valon tulevan kasvojen takaa, joten jätin kasvoja varten taustaan korotuksen. Korotuksen reunassa on paikka led-nauhalle.

Kiinnitin taustalevyyn led-valot ja liimasin kasvot niille tehtyyn korokkeeseen polyuretaaniliimalla.

Tein kaikille kasvoille pellistä pannat, joihin porailin reikiä kukkien hitsausta varten. Hitsasin kukat pannan takaa. Hitsaaminen osoittautui erittäin vaikeaksi ja oli vaikeaa saada pieniä kukkia tarttumaan kiinni. Lopulta päädyin hitsaamaan melkein koko pannan leveydeltä takaa umpeen ja hioin rälläkällä sitten taustan tasaiseksi. Hitsatessa täytyi varoa, että kukkien varsi ei pala poikki. Sävytin seppeleet spraymaaleilla.

Lopputulosta arvioidessani totean, että musta väri syö liikaa valoa ja toisaalta valo tarttuu vääriin kohtiin, kuten pölyhiukkasiin. Muut värit taustavärinä ovat paljon käytännöllisempiä. Valo heijastuu valkoisessa ja vihreässä taustassa kauniimmin. Pidän taulujen säntillisyydestä ja kasvojen arvoituksellisuudesta. Veistokset ovat herättäneet paljon keskustelua ja pohdintaa miksi päät on murrettu. Monelle on herännyt ajatus oman elämän stressaavista asioista, yhteiskunnallisista asioista ja jopa globaalista rotuvihan aiheuttamasta epätoivosta. Tässäpä siis jokaiselle tulkittavaa kolmen taulun monista ilmeistä eri valaistuksissa.